Tänään komeassa uusgoottilaiseen tyyliin suunnitellussa Mikaelin kirkossa pidetyn avajaismessun jälkeen kävelimme Turun Akatemian talolle, jossa saimme osallistua pienimuotoiseen juhlahetkeen, jolla huomioitiin nykymuotoisen kirkolliskokouksen 150-vuotista historiaa. Kesäkuussa alussa tulee nimittäin 150 vuotta siitä, kun kirkolliskokous pidettiin ensimmäisen kerran täällä Turussa.

Kirkolliskokouksiahan on ollut alkukirkon ajoista lähtien. Tunnettuja ovat mm. ne 300-luvulla pidetyt kirkolliskokoukset, joissa uskontunnustukset aikanaan määriteltiin. Sittemmin kristillinen maailma on hajonnut moniin eri kirkkokuntiin ja uskonsuuntiin, joilla on omat päättävät elimensä. Tärkeintä tietysti on uskon kohde, Jeesus ja Golgatan sovitustyö, yli kirkkokuntien rajojen. Kuitenkin tässä ajassa elettäessä hallintokin täytyy hoitaa.

Tässä Suomen ev. lut. kirkossa tällainen kirkolliskokous, jossa sekä piispat ja muut pappien edustajat ja maallikkojen edustajat, alkoi saada muotoaan valtiopäivätoiminnan käynnistymisen yhteydessä 1860-luvulla. Sopivasti Akatemian talon yhdellä salilla näyttikin olevan valtioyömme päättänyttä keisari Aleksanteri II:sta esittävä maalaus.

Juhlahetkemme pidettiin samassa salissa, jossa tuo vuoden 1876 kirkolliskokous kokoontui, ja ohjelmassa esitettiin mm. silloisen arkkipiispa Bergenheimin pitämä avauspuhe. Tuohon ensimmäiseen kirkolliskokoukseemme osallistuivat kirkolliskokousedustajina esimerkiksi Elias Lönnrot, Agathon Meurman ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Mieleeni tuossa salissa nousivat myös, että aikanaan kirkolliskokoukseen Lapista lähtivät mm. rovaniemeläinen valtiopäivämies Iisakki Hoikka ja Kemijärven kirkkoherra Heikki Rosma, joiden molempien elämäkerrat olen aikanaan kirjoittanut.

On tietysti huikaisevaa ajatella saada olla mukana tällaista ketjua. Samalla tuntee kyllä paitsi raskaan vastuun, niin myös oman pienuutensa. Mikä minä syntinen ihmisparka, jonka uskonelämä eikä muukaan elämä juuri esikuvaksi kelpaa, olen menneiden aikojen suurten hengen jättiläisten jäljissä täällä kulkemaan. Mutta on kai vaan jaksettava luottaa näinä myrskyisinä aikoinakin siihen paavi Benedictuksen virkaanastujaispuheen ajatukseen, että Herra on aina kyennyt käyttämään puutteellisia työkaluja valtakuntansa työssä.

Aloitettiin seuruulla. kentälle mennessä muutama tsemppaus eli lelu lyhyestä pätkästä. Sitten koemaisesti pitkä suora edestakas, oli hieno, hitaan jälkeen sitten lelupalkka. Erikseen vielä käännöksiä, ne vasemmalle kääntymiset alkaa sujua kun olen oppinut askeltamaan ne uudestaan. Näistäkin lelua palkaksi.

Jäävät. Ekalla istumisella jouduin antamaan uuden käskyn, toisella yrityksellä se oli ihan ok. Maahanmenot (pari toistoa) sensijaan meni hienosti. Nämä kaikki palkkasin nopeasti heittonamilla eli ei jättöä kuin muutaman askeleen verran.

Luoksetulo. Eka koemaisesti alku mutta palkkaus vauhdista. Leikkien takaisin aloituspisteeseen, siinä koira maahan ja jättö, ja kun käännyin ja oli tarkoitus kutsua, sepä lähti tulemaan (ennakoi siis). Pieni pälpätys sille ja samoista asetelmista uusi yritys, nyt vielä oikein viivyttelin kutsun kanssa. Liike loppuun saakka, tosi hienosti tuli suoraan ja lujaa eteenistumaan ja siitä perusasentoon. Kolmas toisto istumasta lähtö, tässä palkkaus edestä istumasta, ja vielä paluumatkalle neljäs jossa vauhtipalkka. Tämä on kyllä Camolla hieno liike, kunhan vaan se myös pysyisi semmoisena!

Seuraavaksi tein eteenmenon koska halusin Camolle varmasti lämpimät lihakset ennen hyppyjä. Palkkalelun olin vienyt jo valmiiksi. Valmistelevasta osuudesta Camo lähti kiihdyttämään jo 8 askeleen jälkeen, tästä pälpätin sille ja aloitin alusta. Nyt onnistui. Onpa kiva huomata että korjaaminen ei enää aiheuta sille epävarmuutta vaan se yrittää entistä paremmin! Lujaa meni ja suoraan, se näki lelun ehkä noin 10 metrin päästä vähän etuviistoon joten hyvä vahvistus tällekin liikkeelle!

Sitten yksi nouto babykapulalla. Camo ei a) nähnyt kun heitin sen ja b) ei erottanut sitä nurtsista! Toi kuitenkin kun bongasi sen - tästä vauhtipalkka. Tein toisen kerran, sama juttu joutui vähän etsimään kapulaa ja tuli sitten lötköhkösti luovutukseen. Eli ei ole tämä luovutuksen hitaus ainakaan kapulan painosta kiinni? Pitää tätä vähän pohtia??

Sitten hyppyihin. Tein nyt vaan ilman kapulaa, kutsuna. Hyppy oli muutamaa senttiä vaille metrin. Eka hyppy hyvä. Paluuhypyn kerran kiersi mutta toisen kerran tuli sitten yli. Toisto vielä kumpaankin suuntaan. Kaikista näistä palkka lelulla vauhdista.

A-este. Ekalla kerralla kuulin kun Camo lähti kiipeämään mutta jostain syystä se ei päässyt yli? Kun en nähnyt mitä siellä tapahtui, en tiedä miksi, eihän tämä sille ole ollut ollenkaan hankala? painoiko väsymys vai eikö se keskittynyt tehtävään? Tätä piti sitten avustaa lelulla edestakaisin ja lopussa heittonamillakin vielä jokunen toisto, jotta saatiin askeleet kohdilleen.

Lopuksi vein sen vielä paikkamakuuseen, 5,5 minuuttia, takapalkka oli mutta Camo oli oikeasti niin vösynyt että olisi pysynyt varmaan puoli tuntia. Eikä nyt tietenkään ollut mitään häiriötäkään. Mutta hyvä, onnistunut suoritus.

Varsinaisten liikkeiden lisäksi huomasin muutamia selvästi treenattavia kohtia: nimittäin seuruut liikkeiden välissä. Noutokapulan haku oli hyvin hankalaa, siihen käytinkin aikaa ja palkkaa jotta sain seuruut siihen kunnollisiksi. Mutta sitten myös paikkamakuupaikalle meno: ainakin tuolla Koirakorvessa se pohja on erilainen ja siinä on vähän hankalampi kävellä. Seuraavat seuruuharkat siis näissä paikoissa!

Kokonaisuutena koevalmis, joo, mutta toivoisin vielä tota särmää noihin väleihin ja sitä kuntoa ettei puhti lopu kesken. Ainiin se eteenmenon maahanmeno... ens kerralla sitten se!

TJK 17 -18/2026

Sirpa

Oman pilottimme oppilaitostemme yhdistymisestä pitivät Ella Rosenlind ja Anu Kaukola. Lisäksi osallstuin seminaariin panelistina.  

Seminaarin tarkempi ohjelma on linkissä.